"Wow! This is amazing. Like one long acid trip that doesn't end! Absolutely love it!"
- Jaan Richtreton -
"BIZARRE!!!
Sounds like the famous songwriter, topshooter and ariapenetrator "Sheriff Fatze"!
incredible!!!
This is like Rudolph the rednosed reeindeer with winterreifen!
thank your very matsch! möklö the öklä ärieä göwännaa in thö snöw!
homerehrenfeld, taumb!
"
Hiski Salomaa made this song at the beginning of 1900'
Lyrics:
Vanhapoika on Auvinen ja sellainen mies, että kaikki sen hyvin ties. Ja ikänsä hällä oli kuuskymmentviis, ja sitten on hän viis. Mun et akkaa ole mä vielä saanut, olen ikäni mä yksin olen maannut, ja eikä tuo rakkaus sytämmen pohjasta pomppimasta ole laannut.
Nyt Auvisell' on talo sekä tavaraa, tuvass' kissa oli rattona vaan. Ja itse se Auvine lehmät lypsää, ja voinkii se kirnuaa. Ja pyykkisä se pessee, ja ruuan laittaa, ja varsaki hirnuaa, sianporsas se vinkuu karsinassa, ja kaipaapi Auvista.
Sitte Auvinen yritti jo sulhasiks', tuohon kuppari-Liisan luo. Mutta ensin hän pistäytyisi kammaris, siellä lähtöryypyt hän juo. Sano, kirkas ja makia, tulit Auvisen takia, mä rakastan nyt sinua. Kun usiamman tuikun mä liivini vetän, sinä puistelet minua.
Jo Auvinen alkoi laulella, kun vertyipi hieman kielel'. Ja seiniä alkoi nojailla, ja emäntätä teki miehen miel'. Sitten laittoi hän ruunan valjaisiin, minä rupesin kuskariks'. Ptruu-prtuu ruuna porhalsi, haettiin Liisa nyt kuppari.
Ja Kuppari-Liisa se sarvet imas, noihi istumakukkuloil' Niin Auvinen sano, voi herranen aika, kun luoja minut loi. Se kippeetä tekkee, ja pyörryttää, ja mieltäkin vellaistaa. Mutt' Liisa se sano, varma on merkki, tauti huomena helpoittaa.
Sitten vuosien päästä kun Auvisen näin, sanoi Liisa se emännäksi jäi.
This is a song of Finnish-American Hiski Salomaa, who composed this song at the very beginning of 1900's, and it is possible that he made its lyrics even before he went to America. There he was a tailor, and also a travelling musician at U.S., mainly in Finnish Societies, just as Arthur Kylander, and others.
Lyrics:
In English:
When Asko played his three-row accordion a little village boy was accompanying him clapping his hands - with the rhythm. No wonder that also Cupper Liisa suddenly stood up from a bench and went to dance - saying: that's something, that! An old woman! - and still full of currency! and still young people tend to make some love affair with me! But never mind - when Polka feels still good, despite my grey hair.
Shoemaker Eetu on the other side kept beating a drum, and Manta and Jussi went to dance in a hurry, so that the cast iron on a bench by the stove fell down with ist hot contents, and in the same time a cat jumped down to the bench and burned its feet. Liisa said: Man must say that there is no gout in the cat, and farm-hand.
When Polka stopped Liisa must hurry to sauna (She was a copper) And put some horns to farmers neck. Hired girls were listening to the music, and they went to the house, and soon after that lot of peole were gathering to the house, too. Also from the neighbourhood.
But also a farmer, whom Lisa has been manipulating with her horns in sauna, became suddenly exited, and rise up with all horns which were still hanging on around his neck, and went to the house, too. There he said to his wife: Bring my dark throusers from the porch! And then - with his pants on, farmer began to dance like a whirlwind, and an also old woman, from above the stove, rise up, and joined to those wild dancers - despite that she has been preparing to her death for weeks.
Three-row accordion was still singing on Asko's knees, and that old woman shouted: That boy must have come from heaven, I have no pain anymore, and I'm weathy again. But the fact is that it was Polka which gave that cure both to farmer and to that old woman. But Asko got a bottle of spiritus fortus. In a daylight one could see and that drum was broken, and that accordion player was sleeping on the ground because of his heavy drinking.
- Tr. Timo Kinnunen -
In Finnish:
Asko kun veti sitä kolmetrivistä niin pikkanen poika löi tahtia kupparin Liisa lähti penkin päältä, sano: kyllä se on aika mahtia! vanhaakin viijään, nuoret vielä riiaa, mutta eihän mulla ole noita lapsia - ei kai se haittaa kun polkka kerran maittaa vaikka on harmaita hapsia.
Suutarin Eetu kun toisella puolla hakkasi rumpua pampulla. Manta ja Jussi kun nurkasta läksi vellipatakin se kaatui pankolla. Kissa se hyppäsi uunin päältä poltti käpälänsä kuumassa vellissä. Liisa se sanoi: ei ole kihtiä kissassa eikä rengissä.
rili-iti-rilulilu...
Polkka kun loppuu niin Liisalla hoppu sen täytyypi mennä saunalle. Imasta sarvia joitakin pareja isännän kipiälle kaulalle. Piiat kun kuulivat luhtissa että pelimanni oli jo tuvassa, niin pirttihin rientää suurta sekä pientä jopa tuli naapuria taloista.
rili-iti-rilulilu...
Liisan kynsissä isäntäkin innostui tuli saunasta sarvet kaulassa - emännälle huusi: että tuoppas tummat sarkahousut porstuan naulasta! Housut jalkaan ja silloin se alkaa kiperämmässä vauhtissa. Ruotimummokin nousi jo uunin päältä vaikka oli kuolintautissa.
rili-iti-rilulilu...
Kolmerivinen kun lauleli Askon polvella mummo sanoi: poika on taivaasta! Ei pakotusta missään, jalka on novella olen pääsynnä kaikesta vaivasta! Polkka se paransi isännän ja mummon, Askokin sai jo pirtua pullon, päiväkin valkes, rumpukin halkes oli pelimanni tajutonna sahtista.
Hiski Salomaa was a Finnish-American songwriter, and he has composed this song - as well as his other songs too - at the beginning of 1900. This is a sad story of a man who had no success in the world of married men in the New World.
Lyrics:
In Finnish:
Se oli suurin erehdys, sanoi Kemppainen nyt vain kun sen Tiltu Miettisen minä vaimokseni nain! se tansseis' käy, sitä kotona ei näy, ja lapsia hoidan mä - se rakkaus on välillämme kylmäks' käynyt kuin jää.
Se lemmen liekki joka rinnoissamme ennen salamoi nyt se meidän välillemme synkän pilven löi vaikk minä olen päivät kotona ja Tiltu työssä käy silti meidän liitossamme paljon hauskaa näy.
Minä ennen kävin päivät työss' - olin miesten parhaita, sill' aikaa Tiltun luona myös alkoi käydä varkaita. Ja sehän meidän kotimme nyt pirstaleiksi löi ja kun Tiltu meidän tavaramme eilen halvennuksell' möi.
Nyt lapsemme hän hoidettavaks' laittoi vieraille ja minut nyt hän laittoi aivan puillen paljaille! Näin Kemppainen nyt lauleli ja murtunut ol' miel' - ja pulloansa suuteli ett' vertyi hieman kiel'.
- Hiski Salomaa -
In English:
It was just a great mistake said Kemppainen to me one of these days, pretty soon after he got married with Mathilda Miettinen. And then Kemppainen continued his sad story: Mathilda spend all of her free time in Dancing halls, and Balls, and she is very seldom at home. I must take care of our children. We have just a cold Winter wind around us, and no true love left between us any more.
But the fire of love deep in out hearts has changed into dark, and cold cloud of the death. Notwithstanding that I can stay at home, and I do not have to gonto work, because Mathilda is at work - we have not much fun in out marriage left.
In the past I used to go to work, and I was one of the bests. But meanwhile there were visiting thieves in our home, A drop too much to out marriage was that bargain sale: Mathilda sold yesterday out all of our furnitures and other things.
And then she gave our children to strangers who took care of them, and I got just nothing, no money, no goods, as just a beggars. This is the way Kemppainen sung his sad story with broken heart and mind, and kissed his bottle to be able to speak more fluently.
Hiski Salomaa was one of those young Finnish people who went to the USA in the very beginning of 1900's. Fist he worked as a tailor, but later he began to make songs, and sing them at Halls.
Lyrics:
In English:
Once also I was invited to Mrs. Dahlmann's famous party it was a real party, indeed! The night with no sorrows, just because sorrows were angry to everybody present. There were drinks, all kinds, and we played little cards, too. No wonder that we all have an incredibly terrible DAGENEFTER now - Thanks to Mrs. Dahlmanns party.
All guests arranged a little surprise to Mrs. Dahlmann. And their children fell asleep to the corners of rooms in the house. Mrs. Dahlmann's dog began to bark quests, and she made drinks to them, and she gave also to her dog a little shot of liquor: as a consequence her dear Bobby-puppy was in a mood, too - say, little more tender-minded. No wonder that we all have an incredibly terrible DAGENEFTER now - Thanks to Mrs. Dahlmanns party.
And the dinner table was so beautiful with full glasses of wine. And in the background a gramophone played a waltz and soon younger people began to dance. I asked Mrs. Hill to dance with me, while other guests took more drinks and bites of herring from Norway. No wonder that we all have an incredibly terrible DAGENEFTER now - Thanks to Mrs. Dahlmanns party.
It was almost daylight when I began to celebrate, too. We helped Mrs. Dalmnann to stand up again from the floor, and we decided together to buy her a new lamp. And then we took a couple of hot dogs, and ice cream, and little beer, too. No wonder that we all have an incredibly terrible DAGENEFTER now - Thanks to Mrs. Dahlmanns party.
- Tr. Timo Kinnunen -
In Finnish:
Minä kutsun sain kerran kesteihin Mrs. Dahlmanin nimipäiväpaarteihin ei ilot siellä sinä yönä puuttuneet sillä surut oli kaikille suuttuneet. Siellä juomia oli monta sorttia, pelattiinpa hieman myös korttia. Eihän ihme ole ollu jos kohmelo on tullu tuolla Dahlmanin illallispaarteissa.
Paartivieraat ne Dahlmanin yllätti lapset nurkkihin nukku että pyllähti koira vieraita alkoi myös haukkua, itse Dahlmanni tarjosi naukkuja Pikku tuikun anto koiranki huulelle tuli Bobbykin jo paremmalle tuulelle. Eihän ihme ole ollut jos kohmelo on tullu sille Dahlmanin illallispaarteissa.
Juhlapöytä oli kauniiksi laitettu ja viinit oli lasihin jo kaadettu siellä gramofoni soitteli valssia ja nuoremmat alkoi myös tanssia. Minä tanssihin pyysin Mrs. Hilliä toiset joivat ja söivät Norjan silliä. Eihän ihme ole ollut jos kohmelo on tullu tuolla Dahlmanin illallispaarteissa.
Ja se aamuyö oli vasta reilua koska minäkin jo aloin siellä heilua Mrs. Dahlmanni ylös vielä nostettiin ja se pöytälamppu lahjaks sille ostettiin Hot Dogsit, Ice Cream syötiin viel' ja Beerillä kostutettiin kiel'. Eihän ihme ole ollut jos kohmelo on tullu tuolla Dahlmanin illallispaarteissa.
Hiski Salomaa - one of those poor young men who went to The USA in the very beginning of 1900's, and soon strated to sing at Halls, and who also recorded many of his song.
Lyrics:
In English:
You may call me just byt the name of Riika, I'm not an old maiden, despite I'm 52 years old, Emil says: you are still like a child. I'm working at daytime, washing cloths, cleaning floors, making such kind of work to the high society.
Five bucks and ten cents, that is you can get money from there per a day, Hence, I dont have to work to bitter ladies, to be one of their employed girls. I carrry near all of my dollars to bank, and I have still money for food, And I have still money for a bone to our soap. Emil brings the rest of money for everything else we need.
I wish that Emil would marry with me. Perhaps it would be a great pleasure. But I do not care much of children - one would be just enough. I shall build a little home notwithstanding ho much I shall travel from East to West there in The West. But marriage should be a pleasure, and I could avoid to go to the Brocken.
Then I could have a servant boy of my own. look at me: soon I'm as old as a donkey! And it could be too heavy to stand to be still an employed girl! I shall buy a little cabin from the old country behind overseas - I don't like very much of this country. There I would just lay on the shore of a lake of my own.
- Tr. Timo Kinnunen -
In Finnish:
Nimeni on minun Riika enk' oo mikään vanhapiika, ikäni on viisikaks, Eemil sannoo: olen kuin laps'. Ainai käyn minä päivätöissä, pyykkiä myös pesemässä, herroille vain puuhamass', lattioita kuuramass'.
rililitiuitu...
Neljää taalaa kymmenen senttii saapi sieltä päiväs jenttii. Ei minun tartvitse piikaamass' olla ämmiä ruusamass'. Taalat vien minä kaikki pankkiin, siihen sivuss' leipää hankkii - palkoist' saan vielä soppaluun, Eemil laittaa kaiken muun.
rililitiuitu...
Ah, jos Eemeli minut naisi, niin ehkäpä ilon irti saisi - mutt' lapsia en laittaisi, ei kai se yksi kyllä haittaisi. Kodin pienen laitan tänne, vaikka kuinka laahaan Lännen, silloin mulla ilo ois', kun vaan pääsis kyöpelistä pois.
rililitiuitu...
Sitte sais' olla oma paashi - kohta olen vanha kuin aasi! raskasta on liiaksi, ruveta ennää piiaksi! Torpan ostan vanhasta maasta, en minä tykkää tästä maasta, siellä kellisin kesällä sannalla, kauniilla järven rannalla.
Aleksis Kivi lived 10.10.1834-31.12.1872, and this is one of his poems I like very much. It has been published after his death, and it has been written probably between 1860-1870.
Lyrics:
Oli mulla kulta kaunoinen Ja iloinen kuin aamu; Eikä muistoistani koskaan men Se tyyni taivaanhaamu. Viel kuolon maassakin mun korvissani kaikuu Äänensä lempeä.
Kuni kannel länsituules soi, Niin ääni kauniin immen, Unet ihmeelliset mulle toi Se heljä ääni lemmen, Sen kuulen vielä muiston mennehestä maailmast, Riutuen kuulen sen.
Hetken Paimelasta muistan ain, Kun pilvi synkee pauhas, Pian päivä toki voiton sai Ja heljän helmans aukas Ja pohjannummen niitult himmeältä kuului Impeni huuhellus.
Oi muistelenpa hetkee ankaraa - Oi muisto pyhä aina! -; Tuol Kauniasten ahoilla Ma seisoin sunnuntaina, Ja kaukahaalla huokailivat torninkellot - Kultani kuollut oil.
Impi lausui kuoltessaan: Pois taivaan maahan lähden Murheemm' riensi kyynelvirtahaan Tuon taivaan immen tähden, Mut taivaan murhe kyynelistä leimahteli, Polttaen autuaast.
Elias Lönnrot collected most of The Finnish poems which has been popularly been known as Kanteletar. The main main concern of those poems is the ordinary life which people lived in those distant days.
Lyrics:
In Finnish:
Kun mie saisin Savosta naida Joroisista juohatella Minä naisin kolme naista: yhen naisin nuoren naisen, toisen naisin vanhan naisen, kolmannen kasatun naisen. yhen naisin nuoren naisen, ja kolmannen kasatun naisen.
Nuoren nuotalle panisin, vanhan vaattehen tekohon, kasatun kiven etehen, kasatun kiven etehen.
Nuor' ois' nuotalla parempi, vanha vaattehen teossa, kasattu kiven eessä, kasattu kiven eessä.
- Trad. - Kanteletar
In English:
Just let me marry women far from Savolax county, Surely I charm most girls there in Jorois, and elsewhere,too. Just let me marry three ones: One young, one old, one for fun. the last one put together from remain staff, and carbage. Rejected as a carbage, owing not much value.
The young one is a labourer, keep fishing with a seine, the old one just for light work, keep sewing cloths, and cooking, the third one, without value, keep hanging around in homeyard, keep rolling on all idle, all duties light and routine. And which are light and easy and which are just for nothing.
This is very old folk song ben composed by Aksel Törnudd at the very beginning of 1900, and it was recorder first in 1913 - that is - almost a hundred years ago. I have recorded my own version in 1970's, accompanying me with a concert piano, and this was definitely one-take, and it was recorded by a simple c-cassette recorder.
Lyrics:
In Finnish:
Meripoikki meit valjelkkon daevas, vaevaloene o elämäm dääl' ko me ansaitte leippätäm laevas kaukans seilaile valdmeren bääl'.
Kon duul puhku ja aallo nep pauha, sillo meill alka armoton dyä, sillo miehill ei suadakka rauha olkkom päev sitt taikk syyspimi yä.
Silloin gokkiki märsraagal huakka eik pääs piilohom bannutes taa. Sillo ei kerjet laittama ruakka, mutt ko vyätäm mep piukota vaa.
Vede vallas on skandäkk ja reeling, ja mek kiipusta reivama gaikk, kapten huutta: "Hei haala po jeeling." Se on dylkki ja totinen baikk.
Hän saa mielelläs huutta ja käski, kyll hän leppy, gon kaikk o "ol reitt". Ja meill syätetäm bauij, voit ja fläski ja meill annetam dyyny ja peitt.
Ja ko haminan bäästä sitt kerra ja saat ranttaha astia nokk. niin me itten dee fiiniks ko herra, mennä maihin ja ollan "duu blokk".
Meit o hent joka maailma loukos, niingo hyvi sen ymmärrät kyl. Niit o musti ja kredliinei joukos, semssi konei ol paittaka yl.
Paras hent mei o Suamemaas sendä, händ ei goska me unhotta voi. Hänelp preivei meild yhtmitta lendä, hänel silkki ja kultta met toi.
Meripoikki meit valjelkkon daevas, vaevaloene on elämäm dääll! Paras sendä on ollaksem laevas, ko mes seilaile valdmeren bääl'.
- Aksel Törnudd - - Hj. Nortamo -
In English:
God bless us we're sailors. Our life is so rough at sea. We earn our daily bread far away at overseas.
When a storm begins, waves grow high, then ve have a heavy duty. One cannot have just rest, whether is was daytime, or darkest night.
You can see cook doing hard work among others, and he cannot hide behind his pots. There is no time to cook, but instead we must stand with our hunger.
There is water everywhere at the deck, and we must reef all sails and captain yells: "Haala po jeeling"! It is a serious situation, with no jokes.
Let him keep yelling, because he becomes calm again, when all things are All Right. And we'll get lot of food, again, and we'll get to sleep.
And when we get to harbor, and get our ship to the shore. We get out best suits on, got to the shore, and we are just "duu blokk".
You can see us everywhere, and you know that, for sure. There are black and lilac ones, and such ones who never wear a shirt.
But we feel best in Finland, and we cannot forget it. And we send a plenty of thick letters to her, and she gets much silk, and gold, too.
Alfred Tanner was a famous varietee artist in Finland at the beginning of 1900's. I like his songs, and I used to listen to them much during my childhood.
Lyrics:
In Finnish:
Lyhtyjä kiikku, orsilla riippu, jouko ain' paisu, fiiniä oli, tarhasta tuli viehkeä haisu. Janne se kans' haitarians pruuvas jo täällä päällä tynnyrin, haitulitii. Tytöt oli puettu kukkasin, oli poijatkin panneet nappins' kiinn', varttuivat alkuu suu messingillä, millä mielessä haitulitii.
Janne kun veti haitarist' heti halitilitulitaalaa, hältä se kävi, kaikki sen näki, boston kun skaalaa, himmeä valo lyhdyssä palo tunnetta nosti, koski jäseniin, haitulitii.
Suutarkin morjens' sano lestilleen, ja tarhaan riensi hän perheineen, eukolleen hihkas ett' tuuppas' kerran herrasi kanssa yks' haitulitii.
- A. Tanner -
In English:
There were lanterns hanging at roosts, and more folk stepping in this poultry yard, from where it was just sweet smell spreading around. Jack was just starting play his simple accordion sitting on a tiny barrel. Hey to lay tii. Girls had some flowers in their hair and boys had their best suits on An they were all smiling and thinking some pleasant thoughts in their mind. Hey to lay tii.
And the Jack took some notes from his accordion: hey to lay tii da-daa. And everybody could hear that he knew pretty well his Boston style. And that dim light coming from hanging lanterns made them feel fine. And they danced that they felt some pain in their legs, too. And shoemaker had left his work, too, and come to the poultry yard with his wife. And he said her: Now, my dear, would you come, please, and dance with you master one damned dance - hey to lay tii.
